Astra Zenecan koronarokote – syöpäriski?
Lääkäri ja entinen geeniterapiatutkija Pekka Timonen julkaisi tämän kirjoituksen Facebook-profiilissaan 18.3.2021. Lue alkuperäinen teksti kommentteineen tästä.
Viime päivien uutiset kertovat että Astra Zenecan koronavirus -rokotteen käyttö ollaan keskeytetty jo yli 10 eri maassa siitä aiheutuneiden haittavaikutusten vuoksi. Näitä nopeasti esilletulleita haittavaikutuksia potentiaalisesti paljon isompi uhka nähdäkseni on kuitenkin kyseiseen rokotteeseen liittyvä syöpäriski, jonka uhkaa viralliset tahot eivät ole esilletuoneet, eikä sitä mahdollisesti ole edes tiedostettu muualla kuin hyvin suppeissa geeniterapia-piireissä, joiden etujen kanssa ristiriidassa asian esilletuominen väistämättä on.
Lääkärinä ja entisenä geeniterapiatutkijana pidän asiaa erittäin suurena ongelmana, koska:
- Rokotteen syöpäriskin puolesta on liian paljon näyttöä, jotta se voitaisiin sivuuttaa.
- Kuinka suuri riski on (eli mille osalle rokotuksen ottavista rokote käynnistää syövän kehittymisen) ei ole ollenkaan riittävän hyvin tiedossa. Emme yksinkertaisesti tiedä tästä tarpeeksi, jotta voisimme pitää rokotteen antamista miljardeille ihmisille muuna kuin ei-hyväksyttävänä riskinottona. Ihmiskoe, jonka lopputulos selviää vasta vuosien kuluessa.
Taustaa
Astra Zenecan koronavirusrokote perustuu viruksen pinnalla olevan ulokkeen eli pintaproteiinin rakennusohjeen (=geenin) siirtämiseen rokotteen saajan solujen sisään geeniterapian keinoin, tähän tarkoitukseen kehitetyn viruskuljettimen avulla. Siirtogeenin sisäänsä saaneet isäntäsolut alkavat sitten tuottamaan kopioita tästä viruksen ulokkeesta => kyseisen henkilön immuunijärjestelmä oppii tunnistamaan ja eliminoimaan tämän vieraan rakenteen. Tämän seurauksena puolustusjärjestelmämme on valmiina tunnistamaan ja eliminoimaan myös taudinaiheuttamiskykyisen koronaviruksen sen myöhemmin kohdatessaan.
Perinteisesti rokotteissa on käytetty epäaktiivisia ja taudinaiheuttamiskyvyttömiä viruksen (tai bakteerin) osia. Potentiaalinen ongelma, ja uhka, Astra Zenacan korona rokotteen osalta liittyy siihen että kyseinen rokote siis ei sisälläkään vaarattomia viruksen paloja, vaan sellaista koodaavan pintaproteiinin geenin, eli pätkän viruksen DNA:ta. Tuo pintaproteiini on itsessään vaaraton, mutta rokotteen tekemä geeninsiirto vaikuttaa pystyvän vauroittamaan solun omaa perimää, ja vakavasti sotkemaan sen toimintaa.
Historiaa
Geeniterapian ensimmäinen ”onnistunut” hoitokokeilu 2000-luvun alussa: 17 vakavaa immuunipuutossairautta (SCID) sairastavaa lasta hoidettiin geeninsiirrolla viruskuljetinta käyttäen.
Hoidon seurauksena hoidetuista 17 lapsesta 3:lle kehittyi leukemia. Kyseisellä geeninsiirtomenetelmällä siirretty geeni oli liittynyt osaksi hoidon saajan perimää, eli DNA ketjua, ja aikaansaanut syövälle altistavien geenien aktivoitumisen. Kyseisen tapahtuman riski mahdollisesti silloin jollain tasolla ymmärrettiiin, mutta sen tapahtumistodennäköisyttä pidettiiin mitättömän pienenä. Muistan silloin kuulleeni arvion että todennäköisyys olisi luokkaa 1/400 000 000. No, se että käytännössä havaittiiin sen tapahtuneenkin 3/17 eli 18%:lle hoidon saaneista kuvastaa 72 000 000 -kertaista virhearviota. Tai toisin ilmaistuna, käytännössä 0-tason kykyä tehdä riskinarviota hoidon turvallisuudesta.
Miten tämä liittyy Astra Zenacan korona -rokotteeseen?
Tuossa katastrofiksi muodostuneessa hoitokokeilussa käytettiiin geenikuljettimena retrovirukseen pohjautuvaa viruskuljetinta, jonka liittää siirtogeeninsä osaksi isäntäsolun DNA:ta. Sietämättömän suuren syöpäilmaantuvuuden vuoksi sen jälkeen geeniterapiassa on pääsääntöisesti alettu suosia turvallisempana pidettyjä adenoviruksen kaltaisia geenikuljettimia, joiden ei pitäisi lähtökohtaisesti liittää soluihin viemäänsä siirtogeeniä osaksi isäntäsolun DNA:ta, vaan sen ollaan uskottu jäävän solujen sisään DNA:n ulkopuolelle ns episomiksi -kutsutuksi rakenteeksi. Kuulostaa paljon turvallisemmalta, eikö?
Mutta, mutta…..eläimillä (sekä useat hiirillä ja koirilla) tehdyt tutkimukset tutkimukset ovat tuoneet näyttöä ettei geeniterapiatutkijoiden optimistiset arviot ja näkemykset tämänkään asian suhteen ollenkaan välttämättä pidä paikkaansa.
Eräässä koirilla tehdyssä tutkimuksessa 10 vuotta geeninsiirron jälkeen alkuperäisen 9 koiran koeryhmästä tutkittiin 6 elossa olevaa koiraa ja todettiin että vieras DNA oli JOKAISELLA niistä liittynyt osaksi isäntäsolun DNA:ta useisiin paikkoihin……ja yllättävän ja selittämättömän useassa tapauksessa syövälle altistavien geenien alueille. Muutamissa tapauksissa myös todettiiin poikkeavan solujakautumisten käynnistyneen (joka on tulkittava merkkinä syövän esiasteesta).
Syövän kehittyminen on usein vuosia kestävä prosessi ennen kuin pystymme havaitsemaan että mitään ongelmaa onkaan. Ja sitten ollaankin valitettavan usein jo liian myöhässä.
Pekka Timonen
Näiden löydösten esille tuoma epävarmuus ja uhka täytyisi tiedostaa nyt, kun samankaltaista geeninsiirtomenetelmää ollaan käyttämässä satoihin miljooniin ihmisiin Astra Zenecan korona -rokotteen muodossa.
Syövän kehittyminen on usein vuosia kestävä prosessi ennen kuin pystymme havaitsemaan että mitään ongelmaa onkaan. Ja sitten ollaankin valitettavan usein jo liian myöhässä. Kuinka suuri on kyseisen rokotteen syöpäriskin uhkan taso on aivan liian epäselvää, jotta maailma voisi olla huoleton asian suhteen.
Olen vahvasti taipuvainen yhtymään Queen’s University:n David Lillicrapin sanoihin hänen kommentoidessaan 9.12.2019 American Society of Hematologyn kokouksessa pitämässään puheessa sitä voiko adenoviruksen kaltaisilla viruksilla tehtyihin geeninsiirtoihin liittyä ei-hyväksyttävän suuruinen syöpäriski:
”We dont know enough yet.”
Emme tiedä vielä tarpeeksi. Mikä on riskin todellinen taso? Kuinka monella rokotteen saavista kehittyy syöpä sen seurauksena? Silti parhaillaan miljoonia rokotetaan adenoviruskuljettimella toteutettavaa geeninsiirtomenetelmää käyttäen.
Tällä hetkellä Astra Zenaca, Sputnik ja Johnson & Johnson rokotteet perustuvat edelläkuvaamaani virusvälitteiseen geeninsiirtoon. Astra Zenaca ilmeisesti näistä ainut suomessa tällä hetkellä käytössä.
Muihin Suomessa tällä hetkellä käytettäviin rokotteisiin edelläkirjoittamani ei koske, koska niissä käytetään DNA:n sijasta mRNA:ta (liian monimutkainen juttu nopeasti selittää kunnolla), ja samaa potentiaalia solun oman perimän vaurioittamiseen niillä ei pitäisi olla. Paljon perinteisiä rokotteita monimutkaisempia ne kuitenkin ovat, jota en pidä erityisen hyvänä juttuna. Odottamattomien ylläreiden mahdollisuus toki aina lisääntyy ns. ”liikkuvien osien” lisääntyessä. Mutta parhaan olemassaolevan tiedon, sekä myös oman käsitykseni mukaan, noiden mRNA rokotteiden ”pitäisi” lähtökohtaisesti olla ok.
Lue alkuperäinen teksti kommentteineen tästä.
Lue myös:
