Haluan kertoa teille mahdottoman tarinan siitä miten lähiomaisemme tapettiin rokotteella.
Muistihäiriöinen lähiomaisemme rokotettiin ilman hänen edunvalvojansa lupaa kesäkuun alussa 2021. Ensimmäisestä rokotuksesta kevään aikana 2021 ei myöskään kerottu mitään omaisille.
Hänen luonaan kävi kotiapuna hoitajat 3 kertaa päivässä, laitttamassa silmätippoja ja muuten vaan, katsomassa että asiat sujuu. Omaiset kävivät tervehtimässä (4 aikuista lasta perheineen) kaksi kolme kertaa kuukaudessa ja kesäisin useammin.
Rokotehaitasta olemme tehneet virallisen haittailmoituksen….ruksi ruutuun ei lohduta.
Kerron seuravassa miten muistihäiriöinen lähiomaisemme huijattiin ottamaan koronarokotus ja miten hänen terveytensä hajosi rokotuksen seurauksena.
Hän ei ollut edellisenä vuotena ollenkaan rokottamisen kannalla, ja perusteli kantaansa sillä että oli pitkän elämänsä aikana nähnyt monenlaisia influenssaa ja epidemioita, mm. aasialaisen ja honkongilaisen hän muisti hyvin. Hän oli sota-ajan elänyt ihminen , koki olevansa kehollisesti hyvässä kunnossa ja sanoi myös että…
”jos minun siihen tautiin pitää kuolla niin sitten kuollaan”!
Hänellä oli verenpainelääkitys, pieni nukahtamislääke ja sepelvaltimotautia varten primaspan. Hän pystyi tekemään pieniä askareita kotona, katseli televisiota, kuunteli radiota, lämmitti itse ruokansa tai kävi palvelutalon ruokalassa hakemassa ruokaa. Hän osallistui kerroskahveihin asukkaiden kanssa silloin kun se oli mahdollista. Muistihäiriö vaikutti niin että kirkkaita vanhoja muistoja oli enemmän kuin eilisen tai saman päivän muistoja, ja esim kaupassa käynnit oli lopetettu jo edellisenä vuotena 2020 kaatu-misvaaran ja muistin huononemisen vuoksi, ja hänelle toi kauppapalvelu ruuat kerran viikossa.
Hän teki itse kauppalistat. Hoitajat kävivät 3x päivässä katsomassa vointia ja laittamassa silmätipat. Ikää läheisellämme oli vajaat 89 vuotta.
Häneen siis laitettiin jollain tavoin suostuttelemalla 1 rokotus keväällä 2021 ja toinen rokotus myös salaa meiltä kaikilta. Edunvalvojaan joka on hänen oma perillinen ja joka valtuutettiin viralisesti kevään 2021 aikana hänen asioiden hoitajaksi – ei otettu asiassa mitään yhteyttä?
Salaa laitetun , toisen piikin, Modernan jälkeen kesäkuussa 2021 lähiomaisemme koko fyysinen kunto romahti seuraavien viikkojen aikana.
Rokotuksesta seuraavana päivänä hän kaatui kotonaan, ja kotisairaanhoito hoiti hänet sairaalaan, akuuttiosastolle. Häntä tutkittiin sairaalassa ja epäiltiin virtsatulehdusta ?
Kun menime katsomaan hänen selkä oli mustelmilla ja ihmettelimme asiaa….oletettuun virtsatulehdukseen määrättiin lääkkeet ja hänen palautettiin Akuutista kotiin . Selkää ei tutkittu,
vaikka selässä oli iso näkyvä mustelma? Selkäkivut jatkuivat ja hänen oli seuraavien kolmen viikon aikana tosi vaikeaa nousta istumaan ja asettua makuulle….
Virtsatulehdukseen oli lääkitys mutta aloimme epäillä että jotakin muuta on vialla.
Miksi hän kaatui rokotteen antamisesta seuraavana päivänä? …me emme tienneet että hänet oli rokotettu kotonaan kaatumista edeltävänä päivänä..
Samaan aikaan oli 30 asteen helle, ja se myös vei voimia. Kivut jatkuivat ja hän ei päässyt kivuiltaan liikkeelle sängystään …hoitajat löysivät hänet mm päivien päästä kuumeisena ja tajunnan laskuisena , ja taas mentiin sairaalaan.
Hän ei enää jaksanut istua – koko ajan tuli tarve päästä makuulle – ja samaan aikaan lähti häneltä ruokahalu ja janon tunne lähes kokonaan. KIDUTUS ALKOI:
Asumme 120km päässä ja olimme aika ymmällämme – aloimme tihentää käyntejä ja olimme aika järkyttyneitä siitä että selvästikin hänen sydän ei jaksanut toimia koska ei jaksanut yhtään istua vaan halusi koko ajan makuulle…..
Nyt hänellä olikin puhjennut RUUSU vasempaan käsivarteen…virtsatulehduskuuri lopetettiin ja ruusuun aloitettiin lääkekuuri suonen sisäisesti koska hän ei ollut syönyt moneen päivään juuri mitään – huonon olonsa vuoksi.
Ruokahalu oli kadonnut kokonaan, ja myös janon tunne. Virtsatulehdusepäily ja lääkitykset ”haihtuivat jonnekin ja kukaan ei enää niistä maininnut ” …me olimme aivan ihmeissämme näistä diagnooseista ja kun kävimme tapaamassa aloimme epäillä että jokin muu kuin helle ja kaatuminen on tässä taustalla …..kunto meni koko ajan huonommaksi….ja hänen oli erittäin vaikeaa olla enää edes puoli-istuvassa asennossa…hän kuvaili koko ajan että täytyy päästä makuulle , ei pysty eikä jaksa olla yhtään pysty-asennossa!
Hänet laitettiin nesteytyksen jälkeen taas kotihoitoon. Istuminen ja ylhäällä olo oli ylivoimaisen vaikeaa. Seuraavaksi hänelle tuotiin rollaattori ja hän sai pissavaipat.
Kotiin tilaamamme jalkahoitaja ei enää pystynyt tekemään jalkahoitoa – koska hän ei pystynyt olla istuvassa asennossa kun tuli liian ”huono olo” .
Mitä tästä voidaan päätellä – eikö sydämen toiminta ole jo lopullaan kun sydän ei jaksa pumpata verta enää pystyasennossa.?? – teimme omia päätelmiä ja olimme tosi neuvottomia hänen auttamisessa. Asuminen toisella paikkakunnalla ei helpottanut asioita, mutta yhteys kotihoidon kanssa oli jonkinlainen turva meille.
Sitten alkoi oksennusrefleksi . Hän alkoi yökkiä ja kouristella heti kun yritti olla pystyasennossa, ruokaa oli vaikeaa saada menemään.
Vain pieni pikkulusikallinen esim jääätelöä kerrallaan tms oli mahdollista…
Hänet vietiin taas sairaalaan. …….
Käsivarren RUUSU oli iso musta, kuolion nälköinen mustelma kyynärtaipeessa ja muitakin verenpurkaumia oli käsivarsissa ja kanyylistä myös tullut mustelmaa koko kämmeneen.
Molemmat kämmenselät olivat hajalla ja käsivarsissa oli verenpurkaumia.
Hän vastusteli hoitoa koska ei ymmärtänyt mitä tämä kaikki on. Hän oli sairaalassa jatkuvasti huolissaan tilastaan ja kyseli meiltä ” Miten minun on näin käynyt”. Meillä on videokeskusteluina tallella ne hetket missä me käymme hänen kanssaan läpi aikaisempia tapahtumia.
Minä jouduin hänelle kertomaan että ensin hän kaatui ja sitten tuli helle ja vaikutti………..
Tässä vaiheessa olimme jo perehtyneet koronarokotteen tuomiin vaikeisiin sivuoireisiin ja olimme kauhuksemme nähneet että läheisellemme oli tullut oma kuolinkamppailu rokotteesta! Tässä vaiheessa henkinen piina oli jo armotonta ja olimme tosi järkyttyneitä tästä kaikesta .
Hän vastusti hoitoa välillä, ja repi kanyyllit irti – tietenkin!! koska ei ymmmärtänyt miksi hänelle näin kävi ja miksi hän makasi yökkäysrefleksin ja jatkuvien vaivojen kanssa taas sairaalassa!
Seuravaavaksi jouduttiin alkaa miettiä MIKÄ voisi olla se paikka missä läheisemme voisi asua ja toipua koska oireisto oli jo niin monimuotoinen että häntä ei olisi enää voitu pitää kotona.
Hän oli makuupotilas ja tosi heikossa fyysisessä kunnossa.
Hän makasi kyljellään kippurassa oksennusrefleksin kanssa tietämättä mikä hänen kehonsa oli muutamissa viikoissa hajoittanut ! …ja me kuljimme tätä piinaa ja shokkia hänen kanssa samaa matkaa – ja olimme tolaltamme.
Oireet vaihtui ja olimme hädissämme hänen tilanteestaan…päivät kului.
Sitten tutkittiin tätä ” oksennusreflexiä” ??? ( maallikkona pohdimme että vika ei kyllä ole tällaisessa yökkäilyssä ja kouristelussa – vatsassa vaan AIVOISSA …. mutta lääkäri määräsi hänet gastroskopiaan – !!??
Samaan aikaan hänen vasen silmäluomi putosi puolittain silmän päälle ja hän alkoi veny-tellä suupieliä ja sanoi että tuli tarve narskutella hampaita.
Tähän aikaan ehdotettiin ravintoletkun asentamista jolloin meille tuli vielä suurempi hätä. MITÄ TÄMÄ ON !?
Hänen kärsimys alkoi olla jo aivan mahdotonta ja kohtuutonta ja me olimme avuttomia kun emme tienneet miten voisimme auttaa.
Veimme hänen 2009 vuonna tekemän hoitotahdon sairaalaan – ja aloimme rukoilla että tämä kidutus ja loppumaton rääkki jotenkin loppuisi.
Hoitotahdolla hän kielsi kaikenlaisen keinotekoisen elämän jatkamisen ja määräsi että elämää ei saa pitkittää jos se ei laadultaan ole hänen toiveisiin sopivaa.
Gastroskopiassa ei löytynyt mitään ja lääkäri oli ihmeissään ?
Me olimme aika sekaisin. Yhteensä yli 10 viikkoa oli takana tätä kehorääkkiä.
Sairaanhoitaja tulkitsi hoitotahtoa eri tavalla kuin lääkäri – me olimme jo siinä vaiheessa niin ahdistuneita että omatkin mielipiteemme ja vastuut riitelivät ja lisäksi erimielisyyttä, mielipiteitä ja hätää tuli myös muilta lähiomaisilta.
Koko viimeisten viikkojen ajan rakas läheisemme joutui myös itse pohtimaan ja ihmettelemään hänen elämansä ja kehonsa tilaa, …hän oli voipunut ja voimat väheni….
Toistuvasti kyselimme – oliko hänellä kipuja ? Ei ollut. Oli vain jatkuva hämmennys.
Hän puhui kuolemasta videotallenteissa joita teimme -…ja sanoi alistuneena että ” joskushan täältä täytyy kuitenkin lähteä ” …..
Tämän muistihäiriöisen koko olemus , silmien katse ja puhe kertoi että kaikki ei ole oikein. Hänellä oli hätä ja kyseli usein että ovatko kaikkik lapset tietoisia missä hän on ja mikä hänen tilanne on ?? Hänen koko olemus, keho ja mieli TIESI että jokin ei ollut oikein.
Ja me nieleskellään totuutta hänen edessään ja katsotaan hänen kärsimystään.
Olimme itse kuin tuomiolla – ja täysin avuttomia.
Tutkimuksia tehtiin vielä yksi. Neurologi tutki aivot ja vastauksena lääkäri aamukierrolla kertoi omaiselle että neurologi ei löytänyt aivoista mitään erikoista. Pieni aivoinfarktin jälki kuulemma näkyi siellä.
( tiesimme tämän – hänen vasen silmäluomi tipahti ensimm.kerran muutama vuosi taaksepäin, mutta tilanne laukesi ohi muutamassa viikossa, silloin – itsestään)
Jatkuva pompottelu ja lääkäreiden ”tietämättömyys, arvailu ja tutkimukset” eivät auttaneet tilannetta vaan omaisemme tilanne oli entistä kamalampi.
Hän makasi syömättömänä kyljellään oksennusrefleksinsä kanssa ja alistui. Meillä oli hätä asioista mutta meille vaan toistuvasti sanottiin että tutkimuksissa ei löydy näihin oireisiin mitään syytä.
Sairaalassa alkoivat miettiä mihin omaisemme sijoitetaan – koska oli jo niin huonovointinen että ei olisi ollut enää mahdollista asua kotona. Gastroskopia tehtiin ( me emme ymärtäneet miksi se edes tehtiin ….koska mielestämme yökkäysrefleksi ei ollut suolistoperäinen – vaan aivoperäinen häiriö) —-ja meille ilmoitettiin että ruokatorvesta tai mahasta ei löytynyt MITÄÄN vikaa .
Sensijaan lääkäri mainitsi että omaisellamme oli huomattu sydämessä kammiovärinää.
Samaan aikaan lääkäri tulkitsi hoitotahtoa niin että mitään ruokintaletkua ei laiteta – hoitaja tulkitsi toisin , että ravintoletku pitäisi laittaa…..sitten soiteltiin lähiomaisten kesken jo hädissäänja kaikki alkoi olla todella raskasta. Koko ajan meillä oli tietoisuus siitä että omaisemme kituu rokotushaittojen vuoksi … – mutta kysyttäessä asiasta SUORAAN
hoitava lääkäri sanoi että :
” En ole rokoteasiantuntija joten en osaa vastata tuohon asiaan ”
Näiden viikkojen aikana häntä hoiti monta eri lääkäriä ja monta eri hoitajaa.
Ruokaletkua ei laitettu ja läheisemme kunto heikentyi. Minulla on videolla yhteiset tapaamisemme ja niistä näkyi sisäinen hätä ja ihmettely.
Kun lähdimme viimeisestä tapaamisestamme – tullaksemme muutamien päivien jälkeen taas takaisin, hänet oli jälleen siiretty toiseen sairaalapaikkaan!
Edunvalvojalle ei ilmoitettu tästä siirrosta ollenkaan. Meille ei ilmoitettu mitään …ja kun soitimme vastattiin että ”ei ole enää täällä” ….sitten soittelimme jo perään toiseen sairaalaan ja ilmoitimme myös muille omaisen lapsille hänen olinpaikasta! Omaisemme tila oli huonontunut entisestään , mutta selkeää tilannekatsausta emme saaneet.
Häntä kierrätettiin edestaas kuin jotain ”hankalaa asiaa” jolle ei löydy paikkaa.
Edunvalvoja kävi häntä katsomassa tiistaina. Omaisemme oli hiljainen, väsynyt mutta puheli
asioista kuitenkin. Hänen lapsistaan yksi kävi katsomassa häntä torstaina ja kunto oli samanlainen.
Lauantaina kävi vanhin hänen lapsensa ja sanoi että äitinsä oli puhumaton ja tajunnan laskutilassa ….ja kun vanhin poika kysyi että mitä tiputuksessa on, ja mikä on tilanne niin hänelle ilmoitettiin että potilas on saanut MORFIINIA.
Hänellä ei ollut kipuja lainkaan, ainut kipu oli henkinen kipu, epätietoisuus ja pelko.
Tästä asiasta ei sairaalan henkilökunta kertonut mitään meille, vaan tämä tieto tuli lauanta i- iltana meille vanhimman veljen puhelun kautta.
Edunvalvojalle – potilaan lähiomaiselle , ei ilmoitettu asiasta mitään sairaalan taholta.
Meidän käyntivuoro oli seuraavana päivänä , sunnuntaina ja juuri kun teimme kotoa lähtöä, meille tuli puhelu sairaalasta ja kerrottiin että lähiomaisemme oli yön aikana kuollut!!
Lähdimme matkaan ja tapasimme sairaalan kappelissa hänet, kuolleena.
Olimme ja olemme asiasta edelleen syvästi järkyttyneitä.
Meiltä vietiin mahdollisuus hyvästellä rakas ihminen, vanhempi ja isovanhempi.
Meiltä vietiin mahdollisuus auttamiseen, tukemiseen ja lohdutukseen hädän hetkellä.
Hänen tarkkaa kuolinaikaa ei osattu kertoa – hän kuoli YKSIN , jonain alkuyön tunteina??
Vierailupäivänämme tuijotimme kappelissa hengetöntä kuollutta vanhusta –
meille suvun vanhinta ja arvokasta ihmistä – joka jätettiin kuolemaan yksin,
ilman inhimillistä kosketusta – ilman rakkautta – ilman saattajaa!
Meille tuli tunne että häntä pidettiin hankalana tapauksena näiden oireistojen vuoksi
ja hänet ”poistettiin”.
Kuolintodistuksessa luki kuolinsyy DEMENTIA.
Kysynkin teiltä jotka ovat tähän rokotuksen antoon suostuneet suomessa , ja teiltä,
jotka olette suositelleet rokotusta terveille ihmisille – kuka tai mikä taho ottaa vastuun tällaisesta tapahtumaketjusta ja arvokkaan vanhan ihmisen ja hänen omaisten kiduttamisesta?
Rokotuksen Uhriksi joutui ihminen – joka ei halunnut rokotusta ottaa.
Samalla asian uhriksi asetettiin myös omaiset, tämän kidutuksen sivustaseuraajat.
Kuinka teidän maailmassanne ajatellaan tällaisesta kuolemasta ja elämän lopettamisesta?
Eräs tuttavani tokaisi raakalaismaisesti näin : ”olisihan hän kuollut kumminkin !”
Hän sanoi : vanha kun oli ja olisi varmasti kuollut sitten virukseen itseensä ….
Mikä ENNUSTUS ! Mistä hän tuon tiesi?
Olemme eri mieltä. Hän oli eristyksissä ollut jo yli vuoden – hyvässä suojassa – paitsi rokottajilta!!
On aivan eri asia kuolla luonnolisesti kun kuolla toisten toimesta.
Tätä ei olisi tapahtunut ilman Modernan rokotetta.
Tätä ei olisi tapahtunut jos potilaan omaisia ja hänen omaa terveyskäsitystä olisi kuunneltu ja kunnioitettu.
Tätä ei olisi tapahtunut jos päättäjänmme olisivat päättäneet ehkäistä tämä ihmiskokeen
mahdollistumisen kotimaassamme.
Jos tätä ei olisi tapahtunut olisi arvokas sukumme vanhin jäsen saanut kuolla ilman hätää,
pelkoa, hämmennystä ja hengityksen pysäyttävää huumetta.
Jos tätä ei olisi tapahtunut, me saisimme saattaa hänet viimeiselle matkalleen silloin kun sen aika oikeasti on. Vanhuksella on Arvo.
Kuolemalla pitäisi saada olla yhtä suuri arvo kuin syntymällä ja itse elämällä.
Jos tätä ei olisi tapahtunut rakkaan ihmisemme sielu ja henki saisi rauhassa levätä.
Jos tätä ei olisi ollut olisi hänen kuolemansa hetki olisi ollut luojamme käsissä.
Samoissa käsissä
luojamme käsissä
on kuolevalla ikunen hetki
jossa kaikki yhdistyy,
elämä
kuolema
elämän loppumisen hyväksyminen
vanhuksella elämästä luopuminen
vapaaehtoinen sellainen.
KYSYNKIN nyt teiltä arvon rokotevastaavat, Suomen hallitus, Suomen ministerit, Suomen presidentti ja THL?
MITEN TÄLLAINEN ALISTAMINEN ja tuskan tuottaminen PITÄISI MIELESTÄNNE KÄSITELLÄ Laitetaanko kenen piikkiin
Korkeimman käteen
tai
Herran haltuun??
Tulen kysymään teiltä jokaiselta vastausta tähän.
