Elefantti olohuoneessa – miten se on sinne päässyt?

Vuonna 2020 alkanutta globaalia koronapandemiaa vastaan kansalaisille tarjotut kokeelliset rokotteet eivät ole vähentäneet kuolleisuutta eivätkä sairastavuutta kuten toivottiin. On käynyt päinvastoin. Kuolleisuuden myönnetään jopa nyt jo päivittäislehtien lööpeissä¹ olevan samaa luokkaa kuin toisen maailmansodan aikana. Aikakausilehdissä ja myös tiedelehdissä olevissa artikkeleissa on pohdittu monia eri syitä kuolleisuuden jyrkkään nousuun. Täysin uuteen vaikutusmekanismiin perustuvat koronarokotteet eivät kuulu julkisuudessa epäiltyihin syihin, vaikka ajallinen yhteys on ilmeinen ja vaikka tieteellinen näyttö näiden geeniteknologisten injektioiden roolista rokotettujen vakavissa sairastumisissa ja menehtymisissä vahvistuu koko ajan².

Monet ihmiset on saatu erilaisin keinoin uskomaan, että koronarokotteet ovat tehokkaita ja turvallisia. Niin aikakausilehdet kuin tiedelehdetkin ovat julkaisseet pääsääntöisesti artikkeleita, joissa vahvistetaan edellä olevaa, käytännössä vailla tieteellistä näyttöä olevaa uskomusta.  Vastakkaista näkemystä omaavat yksittäiset henkilöt on vaiennettu mm. sulkemalla heidät heidän omien yhteisöjensä ja jopa perheittensä ulkopuolelle. Samanmielisten perustamilla sivustoilla julkaistut rokotekriittiset kirjoitukset on julistettu disinformaatioksi siitä huolimatta, että useimmiten kyseiset artikkelit perustuvat vertaisarvioiduissa tiedelehdissä julkaistuihin tutkimuksiin tai arvostettujen tutkijoiden esityksiin. Aivopesu on toiminut tehokkaasti.

Riippumattoman tieteen alasajo on mahdollistanut elefantin pääsyn olohuoneeseen, sillä rokotettujen kokemat vakavat, kuolemaan johtaneet haitat eivät ole johtaneet rokotusten keskeyttämiseen tai edes riippumattoman asiantuntijaryhmän perustamiseen koronarokotteiden todellisten hyötyjen ja haittojen selvittämiseksi. Kysymys kuuluu, miten tämä on ollut mahdollista. Tilanteeseen on tultu vuosikymmenten saatossa monin pienin askelin niin pienin, ettei niitä ole huomattu tai niiden merkitystä hoksattu². Käsittelen tässä niistä vain muutamia. Aiheesta löytyy tarkempaa tietoa vertaisarvioiduissa tiedelehdessä viime vuonna julkaistuista katsauksista^2,3.

1. Akateemisissa yhteisöissä tutkijat kilpailevat apurahoista pystyäkseen jatkamaan tärkeäksi kokemaansa tutkimusta. Apurahojen saamisen edellytyksenä on aiempi tieteellinen näyttö, mutta se ei yksin välttämättä riitä. Nimittäin merkittävin tutkimusten rahoittaja on lääketeollisuus, joka on luonnollisesti kiinnostunut myynnin ja liikevoittonsa kasvattamisesta. Täten rahoitusta myönnetään ensisijaisesti hankkeille, joiden oletetaan lisäävän rahoittajatahon tuotteiden myyntiä.
2. Viranomaispuolella kilpailu työntekijöiden välillä on erilaista kuin yliopistojen tutkimusryhmissä, joissa painopiste on tutkijan julkaisujen määrä ja laatu vertaisarvioituissa tiedelehdissä. Viranomaislaitosten asiantuntijat joutuvat osoittamaan pätevyytensä laatimalla selkeitä arviointilausuntoja lääketeollisuuden toimittamista tutkimusaineistoista. Myös esiintymiskyky on tärkeä taito viranomaistyötä tekevän asiantuntijan urapolulla. Osa asiantuntijoista jatkaa tieteellisten meriittiensä kartuttamista. Tiedejulkaisujen määrällä ei viranomaistyössä ole kuitenkaan yhtä merkittävää roolia kuin akateemisissa yhteisöissä. Tämä johtaa helposti siihen, että ns. sopiva eli hyvän suullisen ja kirjallisen esiintymistaidon omaava hakija ohittaa akateemisesti pätevimmän (ja ehkä myös vähemmän esiintymistaitoisen) hakijan virkahauissa.
3. Lääketeollisuus rahoittaa käytännössä viranomaistoimintaa. Lääkelaitokset (Suomessa FIMEA, EU:ssa EMA) laskuttavat lääkefirmoja kaikista arvioimistaan myyntilupahakemuksista (koskien uusia lääkevalmisteita, markkinoilla olevien lääkkeiden uusia käyttöaiheita ym.) ja antamastaan tieteellisestä neuvonnasta. Mitä pitempään asiantuntija toimii viranomaistyössä, sitä vaikeampaa hänen on pysyä täysin riippumattomana – etenkin, mikäli hän haluaa edetä urallaan. Pitkässä juoksussa tämä on johtanut siihen, että lääketutkimukset ovat jo perusasetelmiltaan ns. ”markkinointihenkiset”. Toisin sanoen tutkimukset suunnitellaan niin, että niistä saadaan toivotun kaltainen, myyntiä edistävä tulos.
4. Myös kansainvälisesti arvostetut tiedelehdet ovat riippuvaisia lääketeollisuuden rahoituksesta. Monien tiedelehtien päätoimittajat ovat vähitellen korvautuneet ns. sopivilla päätoimittajilla, joiden myötä lehdistä julkaistavien tutkimusartikkeleiden tieteellinen taso on laskenut. Tästä ovat puhuneet julkisesti tunnettujen tiedelehtien kuten Lancet:n, NEJM:n (New England Journal of Medicine) ja BMJ:n (British Medical Journal) entiset päätoimittajat³.
5. Aikakausilehdet puolestaan julkaisevat yleisiä uskomuksia tukevia ja niitä vahvistavia uutisia. Tutkivat journalistit joutuvat helposti naurun alaisiksi ja voivat menettää toimeentulonsa kirjoittaessaan liian arkaluonteisista aiheista vastoin vallalla olevaa yleistä käsitystä.
6. Lääketeollisuus mahdollistaa lääkäreiden jatkokoulutuksen, mikä ei ole täysin ongelmatonta kiistattomasta hyödyllisyydestään huolimatta. Monet lääketieteen perusasiat unohtuvat vuosien saatossa eikä niistä välttämättä juurikaan puhuta jatkokoulutuksissa. Esimerkiksi se, mitä kaikkea täysin uuden vaikutusmekanismin omaavista koronarokotteista olisi pitänyt tutkia ennen myyntiluvan myöntämistä, on päässyt niin kliinikoilta kuin lääketeollisuuden ja viranomaislaitosten asiantuntijoilta unohtumaan. Nimittäin koronarokotteiden eläin- ja muut ehdottoman tarpeelliset prekliiniset turvallisuustutkimukset laiminlyötiin, kun maailmanlaajuiset massarokotukset uudenlaisilla geeniterapiaan perustuvilla rokotteilla aloitettiin.  Viranomaiset myönsivät koronarokotteille ehdollisen myyntiluvan vedoten kiireelliseen pandemian aiheuttamaan hätätilaan, vaikka noihin geeniterapiapistoksiin liittyvät turvallisuusriskit olivat nähtävissä jo tuolloin. Varsinaiset kliiniset tutkimuksetkin käynnistyivät vasta siinä vaiheessa, kun laajamittaiset ihmisten rokotukset aloitettiin. Puutteellisten teho- ja turvallisuustutkimusten seuraamukset nähdään vasta jälkikäteen.
7. Koronarokotteiden haittoja epäilevät ammattilaiset on vaiennettu tehokkaasti riippumatta heidän akateemista ja kliinistä saavutuksistaan³. Oman vankan asiantuntijuutensa pohjalta puhuneet lääkärit ja asiantuntijat on julkisesti mitätöity, heiltä on saatettu vielä ammatinharjoittamisoikeudet ja moni heistä on joutunut työttömäksi. Myös monet oman maamme asiantuntijoista ovat joutuneet kokemaan tällaista nöyryytystä, kun he ovat puolustaneet potilaittensa etuja. Osa asiantuntijoista toimii nimettömänä toimeentulonsa menettämisen pelossa. Sananvapautta ei enää todistettavasti ole olemassa sen enempää meillä Suomessa kuin muissakaan länsimaissa.

Lääketeollisuus rahoittaa siis merkittävässä määrin akateemista tutkimusta, viranomaistoimintaa ja lääkäreiden koulutusta. Niinpä terveydenhuolto on varsin vahvassa lääketeollisuuden ohjauksessa eli ”sen lauluja laulat, kenen leipää syöt”. Todennäköisesti iso osa systeemissä työtä tekevistä ihmisistä ja siihen luottavista kansalaisista uskoo järjestelmän toimivan terveyden edistämiseksi. Tuo käsitys on väistämättä muuttumassa, sillä terveydenhuoltomme on kriisissä.  Monitahoisten ongelmien korjaustoimet pitää saada käynnistetyksi välittömästi. Työsarka tulee olemaan massiivinen. Liikkeelle soisi lähdettävän koronarokotusten keskeyttämisestä, lääketeollisuudesta riippumattoman asiantuntijatyöryhmän perustamisesta ja sananvapauden palauttamisesta.

Viitteet:

1. https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/1a359bbe-930a-4318-b7c7-c8380a46c809
2. COVID UPDATE: What is the truth? https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC9062939/
3. The pharmaceutical industry is dangerous to health. Further proof with COVID-1 https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC9610448/