Sirutettu kansa
Iivi Anna Masso on valtiotieteiden tohtori ja politiikan tutkija. Tämä kirjoitus on julkaistu 16.6.2021 Iivi Anna Masson blogissa: Sirutettu kansa.
Lyhyempi versio julkaistu Suomen Sotilas-lehdessä 3/2021
Vuonna 1947 Nürnbergin oikeudenkäyntien yhteydessä tuomittiin muiden historiallisten rikollisten joukossa epäeettisiä ihmiskokeita suorittaneita lääkäreitä. Vastaavien tapausten estämiseksi tulevaisuudessa vahvistettiin nk. Nürnbergin säännöstö eli kymmenen lääketieteen etiikan sääntöä, joista ensimmäisen mukaan ihmisten osallistuminen lääketieteellisiin kokeisiin edellyttää koehenkilön tietoon perustuvaa ja ilman painostusta annettua suostumusta.
Näitä sääntöjä on vahvistettu ja täydennetty muilla kansainvälisillä lääketieteen etiikkaa sääntelevillä sopimuksilla. Maailman Lääkäriliiton (WMA) Helsingin julistus (1964, päivitetty 2013) korostaa uudestaan vapaan suostumuksen tärkeyttä lääketieteellisten kokeiden ja tutkimuksen kohteilta. Unescon Bioetiikan ja Ihmisoikeuksien julistus (2005) sekä Euroopan Neuvoston yleissopimus ihmisoikeuksien ja ihmisarvon suojaamiseksi biologian ja lääketieteen alalla, nk. Oviedon sopimus (1997, saatettu voimaan Suomessa Tasavallan presidentin asetuksella 2010) korostavat vapaata suostumusta kaikkien lääketieteellisten toimenpiteiden kohdalla.
Helsingin julistuksen luvun “Tietoon perustuva suostumus” §25 toistaa Nürnbergin tärkeimmän periaatteen: “Suostumukseen kykenevien henkilöiden osallistumisen lääketieteelliseen tutkimukseen on oltava vapaaehtoista.” Unescon julistuksen luku 6, “Suostumus”, korostaa sekä tieteellisen tutkimuksen että kaikkien ennakovien, diagnostisten sekä lääkitsevien lääketieteellisten toimenpiteiden perustumista kohteiden vapaaseen suostumukseen vailla minkäänlaista painostusta, ja heillä on myös milloin tahansa oikeus keskeyttää toimenpiteet.
Oviedon sopimus vaatii myös suostumuksen kaikkiin lääketieteellisiin toimenpiteisiin: “Terveyteen kohdistuva toimenpide voidaan suorittaa vain, jos kyseinen henkilö on antanut suostumuksensa vapaasta tahdostaan ja tietoisena kaikista asiaan vaikuttavista seikoista.”
Suomi on sitoutunut noudattamaan kaikkia viitattuja sopimuksia.
Suomen hallitus, ja myös oppositio, erityisen innokkaasti Kokoomus, ovat heittämässä roskiin kaikkia lueteltuja kansainvälisiä eettisiä sitoumuksia, kuten myös itsemäärämisoikeutta, vapausoikeuksia, yhdenvertaisuutta, yksityisyyden suojaa (joka lääketieteen alalla sisältyy myös kaikkiin yllä mainittuihin dokumentteihin), valmistelemalla ja vaatimalla nk. rokotepassin käyttöönottoa, painostakseen ihmisiä ottamaan koronarokotteiksi kutsuttuja lääkkeitä.
“Rokotepassi” on laaja kansainvälinen projekti, jota Euroopan Unioni tukee komission tasolla; maailmalla sitä ajetaan suurteollisuutta edustavien järjestöjen, lääketeollisuuden sekä siihen usein taloudelliset kytkökset omaavien terveysviranomaisten voimin. Projekti on jo laajalti käytössä Israelissa, sitä ollaan ottamassa käyttöön Saksassa ja Kyproksella.
Projektin puitteissa matkustus, kokoontumiset, tapahtumat, julkiset tilat, palvelut ja jopa kaupat avataan “rokotepassin” perusteella rokotetuille ja suljetaan samalla muille — tai muilta vaaditaan jatkuvaa testausta, joka sekin rikkoo yllä lueteltuja lääketieteellisten toimenpiteiden vapaaehtoisuutta koskevia sääntöjä vastaan. Käytännössä ollaan luomassa lääketieteellistä apartheidjärjestelmää, jossa ihmiset erotetaan “puhtaisiin” ja “epäpuhtaisiin” heille tehtyjen lääketieteellisten toimenpiteiden perusteella. Tämä syrjintä on painostusta, joka rikkoo kansalaisten yhdenvertaisuutta ja kaikkia lääketieteellisen etiikan sopimuksia vastaan.
Testausvaiheessa olevat, poikkeusluvilla käyttöön otetut rokotukset voidaan oikeutetusti mieltää lääketieteellisiksi kokeiksi, joten painostaminen ottamaan niitä on Nürnbergin ja Helsingin sopimusten vastaista. Lisäksi painostaminen mihin tahansa lääketieteellisiin toimeenpiteisiin on sekä Oviedon sopimuksen että Unescon bioetiikan julistuksen vastaista. Syrjintä lääketieteellisellä perusteella on Yhdenvertaisuuslain vastaista ja lääketieteellisten tietojen saattaminen monenlaisten yritysten ja palveluntarjoajien tietoon rikkoo yksityisyyden suojaa.
Kaikki eivät niele rokotepassi-projektia kyselemättä. Useat (tämän pidemmän version päivityksen aikana jo yli 11) Yhdysvaltain osavaltiot ovat kieltäneet “passin” käyttöönoton. Euroopan Neuvoston tammikuussa antaman lausunnon (2361/2021) mukaan ketään ei saa painostaa ottamaan rokotteita, ja rokottamattomuus ei saa olla perustana syrjintään. Myös Maailman terveysjärjestö (WHO) on ottanut kantaa “immuunipasseja” vastaan, koska tieto “rokotteiden” antamasta suojasta ei ole riittävä ja todistuksen vaatiminen esimerkiksi matkustamiseen on syrjintää lääketieteellisen statuksen perusteella ja ristiriidassa ihmisoikeuksien kanssa.
Silti EU:n komissio, Suomen hallitus, Suomen eduskunta sekä enemmistö suomalaisista mepeistä, tukevat “rokotepassien” käyttöönottoa, uhmaten kaikkia lääketieteellisen etiikan sopimuksia, joita Suomi on sitoutunut noudattamaan, kansalaisten yhdenvertaisuutta, yksityisyyden suojaa sekä kansalaisten itsemäärämisoikeutta. Eikä asiasta käydä avointa julkista keskustelua. Miksi?
Kyseessä ei ole pelkästään syrjintä heitä kohtaan, jotka syystä tai toisesta eivät voi tai halua osallistua meneillä olevaan rokotuskampanjaan. Kun “rokotepasseista” tehdään kansalaisten yksityisiä tietoja eri tahojen luettavaksi tallentavia elektronisia tiedonsiruja — mm. Sitra tutkii “rokotepassin” yhdistämistä maksukortteihin, muita vaihtoehtoja ovat mm. mobiilisovellukset ja myös ihonalaiset sirut, joista asiaa suunnittelevat tahot myös keskustelevat avoimesti — kyseessä on ennenkuulumaton seurantaprojekti, joka koskee yhtä lailla myös rokotettuja.
Jos sähköisestä “terveystodistuksesta” tehdään sisäänpääsylippu kaikkialle ihmisten ilmoille, siihen loppuu lääketieteellisten tietojen yksityisyyden suoja, sekä yksityisyys ylipäätään. Kriitikot ovat varoittaneet, että blockchain-teknologiaan perustuvaan siruun voidaan lisätä mitä tahansa tietoja lääketieteellisten tietojen lisäksi: jos pääsyn rajojen yli tai ihmisten sekaan estää ensin rokottamattomuus, tai vaikkapa otetun rokotuksen vanheneminen, ja sitten seuraavien vaadittavien rokotusten vanheneminen tulevaisuudessa, miksei myös esimerkiksi maksuhäiriö, liikennerikkomus, tai kenties vierailu väärillä, “disinformaatiota levittävillä” nettisivustoilla, vääränlaiset julkisesti esitetyt mielipiteet, epäilyttävä seura, liiallinen juopottelu?
Kiinassa kansalaisia arvioiva “sosiaalisten pisteiden” järjestelmä jo määrittelee, mihin kansalaisilla on oikeus mennä ja milloin. “Rokotepassi” olisi askel kiinalaisjärjestelmän suuntaan.
Löytyykö Suomesta enää poliittista tahoa, joka puolustaa paitsi Suomen perustuslakia ja kansalaisten perusoikeuksia, myös sitomuksiamme lääketieteellisen etiikan periaatteisiin, yhdenvertaisuuslakia, yksityisyyden suojaa ja ennen kaikkea vapaan ja demokraattisen, kansalaisten perusoikeuksia- ja vapauksia kunnioittavan järjestelmän jatkuvuutta?
Iivi Anna Masso on valtiotieteiden tohtori ja politiikan tutkija. Tämä kirjoitus on julkaistu 16.6.2021 Iivi Anna Masson blogissa: Sirutettu kansa.
