Luottavatko ihmiset ”terveysmonopoleihin” kuin pukki suuriin sarviinsa?
Kokemäellä vaikuttava poliitikko Juhani Vähä-Ruka (kesk.) on täsmentänyt Sydän-Satakunnan kirjoitustaan ”Sivistynyt yhteiskunta suojelee heikompiaan ja jäseniään vaikka se käy kalliiksi.”
Jutussaan hän sivuaa kirjoitustani mutta pitää sanomansa entisen kaltaisena. Uutena asiana Vähä-Ruka kuitenkin sanoo, että hänellä ei ole tarvetta hakea tukea korona-asioihin valtakunnan rajojen ulkopuolelta sillä hänelle riittää Mika Salminen ja hänen kumppaninsa.
Hän lisää: ”Tohtoreita, lääkäreitä ja dosentteja löytyy maailmalta tarvittaessa ihan kaikenlaisten mielipiteiden tueksi.” NäinVähä-Ruka oikoo mutkat suoriksi. Kuitenkin silloin kun lääketieteen asiantuntijat ja suomalaiset lääkärit ovat arvostelleet koronatoimia syyt ovat olleet terveydellisiä ja ihmisoikeuksiin liittyviä. On oikein ja kohtuullista, että lääkärit myös ympäri Eurooppaa ja Amerikassakin kantavat huolta ihmisistä sillä sitä eivät ainakaan tee pikkuvaltiaiksi muuttuneet ihmisten vartijat. Suomen vipuvartena on ollut siis noudattaa WHO:n ohjeistuksia. Hallitus perusti koronatoimensa Maailman terveysjärjestön skenaarioon, hybridistrategiaan ja sittemmin maski- ja rokotuslinjaan. Ihmisten arjessa toteutetaan nyt sietämättömän paljon kiusaamisen kaltaista tekoja ja painostusta.
Vähä-Ruka itse ei sano kannattavansa pakkoa mutta kuitenkin hän hyväksyy sen, että edelleen ja ”joskus” saadaan vaatia kansalaisten oikeuksien, työ- ja toimintamahdollisuuksien rajoittamista ja ohjailua. Niin, jollei hän tässäkään koronatilanteessa ole huomannut mitään outoa demokratiavaltion tilassa ja perustuslakien polkemisessa silloin koronakriisi on sokeuttanut pahasti. Kaikista kansalaisista ei enää tarvitse välittää. Eritoten yrittäjiä ei säälitä eikä huomioida tasavertaisesti. He ovat noin sotatermeillä sanottuna etulinjassa: juuri siellä missä tulevat suurimmat taloudelliset tappiot. Tästä seuraa varmasti Suomen talouselämän paha lamaannus. Mutta ei hallituksen mielestä niin paha, etteikö olisi lähdetty maksumieheksi 750 miljardin koronaelvytyspakettiin, joka on rahansiirtoa Etelä-Euroopalle.
Miten tähän tilanteeseen on ajauduttu? Kuinka Suomi taipui sotavuosien jälkeisen historiansa (1939) järeimmän välineen eli poikkeuslain käyttöönottoon? Kirjailija, teologian tohtori, dogmatiikan dosentti Juha Ahvio kertoo kirjassaan Hesarin toimittajan Junkkerin artikkelin pohjalta (18.3.2020) näin: ”Presidentin piti olla valmiuslain käyttöönotossa täysin sivuroolissa mutta toisin kävi: Sauli Niinistö on ollut aivan keskiössä.” Toimittajat Lauri Nurmi ja Juha Ristimäki Iltalehdestä (18.3.2020) vahvistavat Junkkerin käsityksen presidentin osuudesta valmiuslain aktivoimisen ajamisessa. He olivat kirjoittaneet yhteisen artikkelin: ”Näin Suomi päätti kovista koronatoimista: Marin ja vasemmistoliitto epäröivät, muut puolueet ja Niinistö runnoivat läpi.”
On kaikkein murheellisinta, että oikeusministeri Anna-Maja Henriksson on ollut vaatimassa kovia poikkeuslakia mutta kun Suomi sitten oli poikkeustilassa hän itse oli kyvytön järeisiin toimiin: Keskeyttämään Suomen hävettävimmän ihmisoikeusrikkomusoperaation, jossa kehitysvammaiset ja laitosvanhukset suljettiin laitoksiin. Vieläkään heidän ihmisyyttään ei ole palautettu. Tällainen toiminta ei ole ollut merkki sivistyneestä yhteiskunnasta. Päinvastoin kaikki toimet ovat mitä vakavin varoitus siitä, että uhkaajamme ovat pikapuoliin taas niskassamme. He suunnittelevat täyttä vauhtia perkaavansa ihmisoikeuksia tartuntatautilailla. Ja kuten Mikko Kärnä (kesk.) teki – hän ilmaisi minkäänlaista häveliäisyyttä tuntematta hiljan, että sananvapautta on suitsittava lailla.
Kirjoittaja: Tarja Pitkänen
