Viranomaisten hiljainen hätähuuto – Kolmen puhelun saldo: ”Tee valitus päättäjille”
Kaikesta faktantarkastusvillityksestä, leimaamisesta ja epäilyskulttuurista huolimatta kirjoitan tämän anonyymisti suojellakseni osapuolia.
Huolestuneena kansalaisena olen seurannut jo vuodenpäivät tätä maailman suuntaa. Draamasta ei ole puutetta, sillä elämä on tällä hetkellä kuin jännityselokuvasta, jossa tunteita ei puutu. On pelkoa, vihaa ja surua, mutta ilo on nyt kiellettyjen listalla. Voiko tämmöisestä cocktailista selvitä pidemmän päälle hengissä, jos keho ja mieli on kaiken aikaa täynnä noita kolmea ensimäistä mainitsemaani tunnetta? Uutiset hämmentävät ristiriidallaan tai niissä ohjaillaan tai rajoitetaan toimintaasi sekä pelotellaan kuinka tilanne on hyvä mutta….
Itse ja onneksi kasvava joukko Suomalaisia on jo tietoisia että mitä täällä tapahtuu, mutta heistäkin suuri osa kokee edelleen pelkoa, vihaa ja surua, Ilolle on jo kuitenkin sijaa, koska tiedämme että kriittinen massa on jo ylittynyt ja vaakakuppi alkaa kallistua yhä enenevässä määrin totuuden puolelle. Tunnetaidoista ja sen merkityksestä keholle ja mielelle voisin puhua enemmänkin, mutta nyt aiheeseen.
Puheluihin johtavista tapahtumista kuulemme ehkä joskus, sillä nyt tahdon puhua virkamiesten hädästä. Tapaukseen liittyy useita henkilöitä, mutta keskityn tässä nyt vain kolmeen puheluun. Tämän alueen AVI:n päätös on aiheuttanut perustuslain vastaista syrjintää, pakottamista sekä sakkorankaisua. Tästä huolestuneena en voinut enää olla toimimatta vaikka itseänikin on jo leimattu ja ilmiannettu mielipiteistäni sekä rangaistu toimistani maskeihin liittyen. Päätin lähestyä terveydenhoidon ammattilaisia puhelimitse. Tein useamman puhelun aloittaen hierarkian alarakenteista ylöspäin. Näin sain valaistua myös kaikkia portaita kriittisen massan todellisista tiedoista ja huolenaiheista, eikä siitä mitä media on heille tarjoillut.
Ensimmäinen puhelu tapahtui kunnan johtavan lääkärin kanssa. Pyysin häntä kertomaan miksi viranomaiset rikkovat perustuslain useaa pykälää? Ensimmäisenä tuli selitys kuinka vakavassa tilanteessa olemme, johon vastasin, että tilannehan on oikeasti Suomessa hyvä ja sairautta osataan jo hoitaa ja kerroin tutkimuksista, joissa on todettu esim ivermektiinin, hydroxiklorokiinin, D-vitamiinin tai steroidien käytöstä sairauden hoidossa saadun merkittävää hyötyä. Sanoin että rokotetta ei välttämättä edes tarvita, että se vaikuttaa olevan vain lääketeollisuuden tuottavaa bisnekseltä vailla vastuuta. Tämän kuultuaan johtava lääkäri totesi, että kun kerta tiedätte asiasta niin paljon, niin suosittelen tekemään valituksen päättäjillemme, sillä hän vain tottelee heiltä saatuja määräyksiä. Vastasin hänelle, että ei perustuslakia tarvitse kenenkään rikkoa ja tuomion voi saada lain rikkomisesta vastuun siirrosta huolimatta. Hänellä ei ollut hirveästi aikaa keskusteluun, joten lopetimme sen kohteliaan asiallisessa ilmapiirissä. Puhelun jälkeen tuli tunne, että mahtavaa että hän kuunteli ja kuulosti huolestuneelta ja pyysi valittamaan ylemmäs.
Seuraava puhelu meni alueen rokotuksista vastaavalle sairaanhoitajalle, jonka kanssa selvitin, että hänen alaisensa rikkovat perustuslakia, kun käyttävät termiä pakkotestaus puhutellessaan ihmisiä. Tämä puhelu alkoi hyvässä hengessä kysymykselläni perustuslain rikkomisesta ja sain häneltäkin melkein alkumetreillä kehotuksen valittaa ylemmäs. Kun ryhdyin puhumaan syrjinnästä rokotettujen ja rokottamattomien kesken, niin hän meinasi tulla luurista läpi, osuin siis arkaan paikkaan. Vaahtoaminen ja syyttely vapaamatkustamisesta ja hänen kiihtymyksensä sai ärtymyksen minulle pintaan, mutta tyynen rauhallisesti ilmaisin hänelle että ei hänellä ole oikeutta puhua minulle noin. Hän halusi lopettaa puhelun kiireen vuoksi, kiitin tyynesti sekä ystävällisesti ja toivotin hänelle hyvää viikonalkua ja pyysin että hän lopettaisi asenteellisen käyttäytymisen asiakaskontakteissaan. Puhelun jälkeen kiitin itseäni, että pysyin tyynenä vaikka toisessa päässä nousi melkoinen tunnemyrsky, enkä tarttunut sen riepoteltavaksi vaan pysyin tyynenä.
Kolmas puhelu oli kyllä erityinen. Olin vielä edellisestä aika tunnekuohussa ja hengitin keskittyen muutaman kerran syvään ennen seuraavaa puhelua. Sain mielenrauhan-tilan, joten en vie tunnetta mukanani seuraavaan puheluun. Tämä kolmas henkilö oli jälleen energialtaan kuin se ensimmäinenkin, tunnetaitoinen ja asiallinen, mutta hänen äänestään aistin heti, että tällä ihmisellä on sydän paikallaan. Keskustelu alkoi samoin kuin edellisetkin puhelut eli kerroin ystävällisesti kuka olen sekä millä asialla olen liikkeellä ja selvittelin taustat miksi soitan. Hän kuunteli ja pahoitteli ensimmäisenä kertomaani tuttavan rokotekuolemaa. Kysyin tälläkin kertaa ensimmäisenä, että miksi viranomaiset rikkovat perustuslakia. Hän kertoi että kyllä näitä on pohdittu pitkään ja hartaasti miksi joutuvat tekemään niin ja pyysi valittamaan hallinto-oikeuteen ja totesi vielä perään että ”kun toiseen suuntaan kumarrat, niin toiseen pyllistät”. Sitten hänkin alkoi puhumaan yleisvaarallisesta tartuntataudista ja kuuntelin ja kysyin että onko hän tietoinen, että hoitokeinoja on muitakin kuin rokote, että esimerkiksi pubmed-tietokannasta löytyy useita tutkimuksia puolesta ja vastaan aiheeseen liittyen. Hän sanoi, että pubmedissa ei kaikki tutkimukset ole laadukkaita ja päädyimme lopulta keskustelemaan sensuurista ja että miksikö sitä on. Sanoin että, eihän lääketeollisuus ymmärettävästikkään pidä sellaisista tutkimuksista, jotka eivät tue heidän talouskasvuaan tai saisivat heidät huonoon valoon. Keskustelu soljui tasapainoisesti kunnioittaen ja kuunnellen molemmin puolin hyvässä hengessä. Siirryimme seuraavaksi keskustelemaan syrjinnästä jota rokotukset aiheuttavat ja hän ryhtyi kertomaan kuinka rokotteet ovat mullistaneet maailmaa. Sanoin että en ole rokotevastainen ja ymmärrän tuon, mutta tämä uusi rokote on vielä kokeellisessa vaiheessa ja emme tiedä vielä pitkäaikaisvaikutuksia ja palasimme jälleen kuolemantapaukseen, josta hän suruvalitteli puhelun alussa. Hän oli sitä mieltä, että rokotehaitat eivät vielä ylitä hyötyjä, johon jälleen vastasin, että me emme tiedä pitkäaikaisvaikutuksia. Hän mainitsi että alueellamme kuolemia on 3 ja korjasi heti perään että 2 (kolmaskin varmistui sitten puhelusta parin päivän jälkeen). Tajusin että hän tietää enemmän kuin mitä voi puhua, joten siksi korjasi. Kysyin että miksi rokotuksia ei keskeytetä, vaikka haittavaikutuksia on ilmennyt jo enemmän kuin sika-influenssa-rokotteen aikana. Johon hän vastasi että kyllähän Astra Zenega keskeytettiin, johon vastasin ja sitten jatkettiin toisella nimellä Vaxvierra, vai mikä se nyt oli. Hän väitti että nimi ei ole vaihtunut että Astra Zenegaa se on edelleen. Sanoin että en ole tarkistanut, että onko nimi tai tuote ollut sama koko ajan. Olin saanut mielestäni riittävästi vastauksia kysymyksiini ja ryhdyin päättämään keskustelua. Kiitin häntä lämminhenkisestä keskustelusta ja kerroin palautteena, että aikaisempi puhelu oli erilainen. Sanoin että hänen äänestään kuultaa myötätunto ja että aistin että hänen sydämensä on paikallaan vaikeista päätöksistä huolimatta, että voin vain kuvitella kuinka raskasta hänen työnsä on. Hän kiitteli ja sanoi että todella harvoin hän saa kuulla hyvää palautetta. Mainitsin että minulla on erityinen taito aistia tunnetason asioita ammattiini liittyen, joten nämä eivät ole vain kohteliaita sanoja vaan tarkoitan niitä todella. Tunsin kuinka itsekin liikutuin siinä hetkessä ja kyyneleet polttivat silmieni takana. Ehkä hänkin aisti sen toisessa päässä, vaikka tein parhaani etten anna sen kuulua äänessäni. Kiitin häntä siitä, että tekee arvokasta työtä ja pyysin häntä pysymään omassa voimassaan ja kumartamaan rohkeasti kansan suuntaan, jos havaitsee vilpillisyyttä tai epäreilua kohtelua virkamiestaholta. Lopuksi sanoin, että aion valittaa hallinto-oikeuteen sillä, olen huolissani suunnasta mihin tämä yhteiskunta on menossa. Hän tuumasi että tee niin. Puhelu loppui päivänjatkojen toivotuksiin. Siinä vaiheessa en tiennyt, että soittaisin hänelle vielä uudestaan parin päivän päästä. Sekin puhelu meni hyvin ja kerron siitä ehkä sitten myöhemmin.
Mitä tästä opimme… Sen ainakin, että virkamiehillä on itselläänkin hätä. Voimat ovat loppu. He eivät uskalla nousta ylempiään vastaan. Se vaatii vahvuutta ja oikeasti ovat sellaisessa tilanteessa että maine menee tai potkut tulee, niin eivät he silloin tee muuta kuin ottavat työmoodin päälle ja toimivat ohjeiden mukaan. Hekin ovat ihmisiä, joihin kohdentuu paljon painetta alhaalta käsin. He saavat kuulla somessa ja mediassa jatkuvaa syyttelyä, kun mikään ei ole hyvin. Nyt he ovat vielä puun ja kuoren välissä tilanteessa jossa ylemmältä tasolta tulee sellaista käskyä, että alemmalta tulee vieläkin sen vuoksi enemmän syyttelyä ja painetta. Entä jos tässä tilanteessa kuuntelisikin mitä heillä on itsellään sanottavana ja vain kyselisi kysymyksiä ja ampuisi lempeästi tiedolla alas heidän uskomuksiaan. Ei heillä ole välttämättä aikaa edes tutkia vaihtoehtoisia näkemyksiä, kun media on antanut luvan leimata disinformaatiota. Sehän on silloin turhaa tietoa. Heitä voisi motivoida huolestuneiden ja kuuntelevien ja tunnetaitoisten kansalaisten puhelut, jolloin ihminen pääsee ihmistä lähemmäksi. Ehkä he silloin kuuntelevat, kun heitäkin kuunnellaan, jolloin voimme kertoa sitä tietoa mikä meidät on saavuttanut. Toiseksi kannattaa oikeasti valittaa, sillä kun valitamme perustellusti asia kerrallaan, niin heidän on nostettava ”kissoja pöydälle”, jolloin ehkä joku alkaa jo uskaltaa kyseenalaistaa ja asettua valituksen tehneen asemaan. Me tarvitaan inhimillisiä virkamiehiä ja nyt on käynyt niin että moni heistä on kuormituksesta johtuen lukossa. Puhelu on joskus huomattavasti parempi ratkaisu kuin s-posti, sillä ihmisääni kertoo enemmän kuin kirjoitettu teksti.
Sinäkin voit nyt toimia näin. Kirjoita vaikka avainlauseet ylös ennen puhelua. Minulla ei niitä ollut, mutta ehkäpä puhelut olisivat olleet vieläkin hedelmällisempiä, jos olisi ollut lempeitä, mutta lujia lauseita käsillä.
– Huolestunut humanisti
